Amazeme Border Collies: 3-4 vkoa

maanantaina 19. heinäkuuta 2010

30. vuorokausi

Pennut ovat alkaneet syödä jo melko reippaasti. Tänäänkin ruokaa on mennyt 1,5 dl neljän kertaa. Nappulan lisäksi pennut saavat piimää ja illasta vielä paistinjauhelihaa.

Super-täti pääsi tänä iltana leikittämään pentuja ensimmäistä kertaa. Super leikitti pentuja todella nätisti. Kettutyttönen ja Jarru haastoivat tätinsä oikein tosissaan. Välistä Jarrun pää tai tassu oli kokonaan Superin suussa mutta hetkeäkään ei tarvinnut minun pelätä, että Super olisi satuttanut pentuja. Super oli kuin seitsemännessä taivaassa, kun sai tasoistaan seuraa :)

sunnuntaina 18. heinäkuuta 2010

4 vkoa

Otimme eilen taas kuvia pentusista. Yritimme ottaa ihan ihka oikeita posekuvia mutta yritys kariutui alkumetreille. Pentuset eivät pysyneet paikallaan edes sekunttia. Pennut tosiaan syövät nyt kolme kertaa päivässä ja ulkoilevat n. 2-3 kertaa päivässä. Olemme saaneet vastaanottaa vieraita harva se päivä, mikä on luonnollisesti hienoa pentujen sosiaalistamisen suhteen. Kaikki pennut tuntuvat olevan ihmisistä kiinnostuneita, Äksy mukaan lukien. Äksy lienee kuitenkin Jumin kanssa porukan rauhallisimmasta päästä. Nämä kaksi ovat tosiaan lempeimmästä päästä porukkaa, vaikka osaavat nekin jo riuhtoa sukkaa ja purra vierailijoita käsistä sekä jaloista. Usko on alkanut osoittaa isoveljensä kaltaista tempperamenttia. Liekö johtunee kokonaisesta kaulurista? ;) Illasta punnitsen pentuset ja kirjaan painot tänne ylös.

1. pentu, "Jumi"

Sukupuoli: poika
Syntymäpaino: 215 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 460 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 855 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1200 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1765 g

Suloinen Jumi-poika

2. pentu "Jarru"

Sukupuoli: poika
Syntymäpaino: 236 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 527 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 892 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1239 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1839 g

Aika pitkä runko tällä miehellä

ja melko söpö naama

3. pentu "Usko"

Sukupuoli: tyttö
Syntymäpaino: 237 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 492 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 833 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1173 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1600 g

Tsirppana Usko-tyttömme

Hämäävä ulkonäkö

4. pentu "Oiva"

Sukupuoli: poika
Syntymäpaino: 286 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 550 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 837 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1228 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1816 g

Oiva tiukkana

5. pentu "Äksy"

Sukupuoli: tyttö
Syntymäpaino: 245 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 520 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 884 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1312 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1871 g

Äksy tahtoo leikkiä

6. pentu "Kaneli"

Sukupuoli: tyttö
Syntymäpaino: 230 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 476 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 773 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1122 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1624 g

Meidän Kaneli, suloisuus

7. pentu "Kettu"

Sukupuoli: tyttö
Syntymäpaino: 267 g
Paino 1 viikon ikäisenä: 545 g
Paino 2 viikon ikäisenä: 874 g
Paino 3 viikon ikäisenä: 1252 g
Paino 4 viikon ikäisenä: 1777 g

Kettutyttönen hetken paikallaan

keskiviikkona 14. heinäkuuta 2010

25. vrk

Jaahas, pientä luonneanalyysiä... Olen nyt muutamana iltana istunut pentuhuoneessa iltaruoan ja -leikkien ajan. Pojat kyhnäävät aika paljon minussa kiinni, Oiva erityisesti. Jarru kenties Jumia hieman vähemmän mutta kuitenkin enemmän mitä sitten Usko ja Äksy. Oikeastaan kaikki muut pennut kävivät sylissäni paitsi Äksy, jonka kyllä kaappasin syliin paapottavaksi pieneksi hetkeksi. Vakiovieraina poikien lisäksi ovat kuitenkin Kettu ja Kaneli, jotka pyörivät lähelläni koko ajan. Varsinkin Kettu... Ketusta tulee jotenkin Super mieleen. Ihan näin varoituksen sanana :). Touhuaa koko ajan ja käy viimeisenä nukkumaan. Kanelista tulee Kiian sisko Zoya mieleen. Pieni ja pippurinen. Jumista sen sijaan tulee mieleen Kiian veli Blacky. Jumi onkin porukan virallinen hännänheiluttaja. Sellainen rauhaa rakastava hännän viskoja. Oivasta sen sijaan löytyi eilen aikamoista taisteluhalua... joo-o... ihan oikeesti. Pikku mies veti ihan tosissaan minua peukalosta, ärisi ja pudisteli päätään. Tänään jo hieman kiskoi sukkaa minun kanssa. Aikamoinen suoritus 3,5-viikkoiselta pennulta. Äksy muistuttaa minua Kiiasta. Äksy käy ensimmäisenä tutkimassa uudet paikat. Esimerkiksi tänään Äksy tutki pimeän vaatehuoneen. Kettukin livahti sinne sitten perässä mutta kyllä se oli Äksy, joka sinne ensimmäisenä meni. Sitten se tuli sieltä ulos, istui ovensuulle, katteli siinä hetken ja kiipesi Kiian sänkyyn nukkumaan ihan pokkana. Aivan kuten äitinsä. Saas nähä miten nämä pienet bordercollien alut kasvavatkaan.

PS. Tänään ensimmäinen pentu kiipesi ulos laatikosta. Osaatteko arvata kuka se oli?

tiistaina 13. heinäkuuta 2010

24. vrk

Eilen oli oikea hulina päivä. Pentusia kävi katsomassa kolme eri porukkaa. Ensimmäiset pääsivät seuraamaan pentujen yhdistetyn ulkoilun ja päiväruoan. Kiia esitteli pienen bordercollietytön taitoja ja nakkasi sitten nenästä pariin otteeseen. Keskustelin asiasta Kiian kanssa varsin tiukkaan sävyyn ja kyllähän tämä meidän äitikoira asian sitten ymmärsi ja käyttäytyi seuraavia vieraita kohtaan asiallisemmin. Pussata saa (tai jos tarkkoja ollaan, niin ei sitäkään, kun tuo suuhygenia ei taida olla nyt ihan kohdillaan) mutta ilman hampaita. On se vaan armoton tyrkky tuo meidän Kiia. Kaikki mahdollinen huomio minulle tänne ja heti. Ei se Nämppäkään hirveästi hävinnyt tässä kisassa vaan änkäsi koko ajan siliteltäväksi, ja koska tytöiltämme irtoaa aika kivasti nyt sitä karvaa, niin voitte kuvitella sitä karvapölinää vieraiden ympärillä. Tulipahan allergiat siinä samalla testattua :) Super sai pysytellä sisällä, jottei Kiialle ja junnulle tule kismaa pentujen läheisyydessä. Kiia nimittäin ei oikein vielä päästä Superia pentujen lähelle. Nämppä on jo saanut käydä pentulassa mutta Superilla ei ole vielä sinne asiaa.

Kun pyysin vieraita auttamaan minua pentujen kantamisessa takaisin sisälle, Kiia urahti. Pikku rouvan mielestä vieraiden ei sopinut lähteä pentuja kanniskelemaan. Ei siinä auttanut muu kuin kantaa itse kaikki seitsemän takaisin sisälle. Noin muuten Kiia suhtatui vieraisiin erinomaisesti. Kaikki saivat katsella ja silitellä pentuja. Lienee luuli siinä tilanteessa, että vieraat vievät häneltä pennut pois. Tyhmä veto se oli ennen kaikkea minulta pyytää heitä minua auttamaan, sillä on melko luonnollista äippäkoiralta vartioida silmäteriään.

Toiset vieraat pääsivät katsomaan hetken verran pentujen leikkiä sisällä mutta kolmansilla ei ollut laisinkaan tuuria matkassa. Sitkeästä odottelusta huolimatta pennut eivät suoneet heille aikaansa vaan nukkua tuhnuttivat lähes koko vierailun ajan. Kiia-äippä makasi pentulaatikon vieressä mukamas täydessä unessa mutta heti, kun jotain oli tapahtuakseen, raotti hän silmiään tarkistaakseen tilanteen. Noh, kunhan tässä aika vielä kuluu, niin kohta äippäkoira toivoo vieraiden vievän joka ikisen emässään roikkuvan, naskalihampaisen pennun pois niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Pennut tosiaan syövät nyt nappulaa, lihaa ja piimää kolme kertaa päivässä. Olen antanut koko porukalle nyt 1 dl jokaisella kerralla hyvin liotettuna. Vielä eivät ole kaikkea syöneet, joten annosta ei tarvitse vielä nostaa. Eilen illalla annoin viimeisen kerran matokuurin tähän hätään. Seuraava onkin sitten viiden viikon iässä.

sunnuntaina 11. heinäkuuta 2010

Eilisillan madotukset sujuivat hienosti. Sama sirkus vielä kahtena päivänä, niin johan taas passaa olla öllöttää. Tässäpä teille tunnelmia tältä aamulta. Meidän virallinen hännänheiluttaja Jumi ottaa ruoan ja leikin jälkeen rennosti.

lauantaina 10. heinäkuuta 2010

3 viikkoa

Niin taas meni yksi viikko, ja pennut ovat jo kolmeviikkoisia. Viikolla aloitimme syömisharjoitukset ja maistelimme pariin otteeseen kermaviiliä ja paistijauhelihaa. Ensimmäinen kerta meni kyllä soossissa uimiseksi mutta toisella kerralla oltiin jo kovasti lautasella ruokaa nassuun vetämässä. Tänään pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos. Otin samalla muutaman kuvan jokaisesta kaverista. Varoitukseksi pentukuumeisille, että nämä kuvat eivät välttämättä helpota oloanne :) Loppupään porukka ehti jo jonkin verran väsähtää ennen omaa kuvausvuoroa, etten ihan saanut parhaimpia kuvia niistä. Pitänee aloittaa ensi kerralla sieltä loppupäästä. PS. Kuvissa on aika komea apilapelto, mikä ei johdu laiskuudesta vaan siitä, että leikkurimme meni rikki. :D

Tänä iltana aloitammekin sitten kolmipäiväisen Axilur-kuurin. Ai miten on mukavaa, kun saan antaa matokuurin 12 eläimelle talossamme. Käsi ylös kuka kadehtii minua. Tässäpä ensin muutama yhteiskuva. Painot kirjaan huomenna ylös.