35. vrk

Tänään pennuille tuleekin viisi viikkoa täyteen. Meillä alkaakin taas kolmipäiväinen Axilur-kuuri. Pennut syövät nyt neljä kertaa päivässä. Yhdella syönnillä menee yhteensä n. 2 desiä nappulaa. Illasta laitan edelleen paistinjauhelihaa joukkoon. Eilen syötiin ensimmäistä kertaa jo kuppitelineestä. Koska ilma on ollut sen verran suosiollinen, olen syöttänyt pennut pihalla. Iltapäivästä olen antanut niiden olla siellä pitempää. Laitoin aitaukseen kantokopit, jonne ne voivat mennä nukkumaan, jos väsymys yllättää. Maanantaina meille tuleekin siruttaja. Sirutuksen jälkeen julkistan pentujen viralliset nimet. Silmäpeilaus- ja pentutarkastusajan sain sitä seuraavalle viikolle torstaille 5.8. Näin ollen pennut olisivat luovutettavissa 7.8. alkaen. Pidän niitä kyllä ihan mielelläni ainakin keskiviikkoon 11.8. asti. Toivoisin kuitenkin, että tulevat omistajat voisivat hakea pennut vähitellen, sillä olisihan se hienoa voida jutella ihan rauhassa asioista ja täytellä niitä papereita.

Olen tässä koko ajan seurannut pentujen luonteen kehitystä ja kovin on yllätyksellistä välistä ollut. Nyt pitää kuitenkin muistaa, että pennut ovat vasta viisiviikkoisia ja paljon ehtii tässä vielä tapahtua mutta kirjoittelen tähän havaintojani, joita olen tehnyt tähän asti.

Meidän pieni ihana kiltti poikamme Jumi on melko tosissaan antanut Super-tädille takaisin, kun Super on tarpeeksi poikaa kiusannut. Enpä olisi moista uskonut meidän Jumi-pojasta. Kettu edelleen vaikuttaa todella rohkealta, vilkkaalta ja napakalta tytöltä. Kettu ei hae konflikteja mutta vastaa kyllä haasteeseen. Usko-tyttö on aika napakka vetämään sukasta, narusta tai milloin mistäkin. Tytöistä ehdottomasti rauhallisin tapaus nyt ainakin toistaiseksi on Äksy mutta kyllä se Äksykin omansa osaa. Oiva-poika vallan intaantuu, jos sitä hieman tuuppii pois jalkojen kimpuista. Käy niihin käsiksi kahta kauheammin. Jarrumies vaikuttaa vakaalta menijältä mutta esimerkiksi tänä aamuna, kun otin Jarrun ja Ketun erikseen tuohon etupihalle (jokainen pentu pääsi yhden sisarruksensa kanssa etupihalle hetkeksi leikkimään Kiian ja minun kanssa), niin meidän iso mies alkoi piipata. Kyllähän se sieltä sitten loppujen lopuksi tuli mutta hieman jännitti uutta paikkaa. Kaneli ei myöskään vaikuta aivan järjettömän itsenäiseltä koiralta. Kaneli kuitenkin hakeutuu ihmisen luo eli turvautuu meihin kaksijalkaisiin, mikä minun mielestä on hyvä asia. Onneksi kaikki pennut tuntuvat olevan hyvin avoimia ihmisten suhteen. Kun saamme uusia vieraita tykömme, juoksevat kaikki pennut heidän luokse. Onkin ollut ilo saada ottaa teidät kaikki vastaan, sillä jokainen uusi ihmiskontakti edesauttaa pentujen sosiaalistamisessa. Kiitos siis teille kaikille, jotka olette vaivaantuneet tulemaan meille kylään pentuja palluttelemaan!

Julkaisen uudet kuvat, nimet sekä viisiviikkoispainot (jos vain keittiövaaka mittaa edelleen noin suuria painoja) sitten maanantai-iltana.