9. vuorokausi

Kiian käytös on jossain määrin muuttunut, enkä osaa kyllä sanoa mitä se mahtaisi tarkoittaa. Toivossa on hyvä elää. Kiia on selkeästi hellyydenkipeä ja tämän lisäksi hormonit tuntuisivat edelleen jylläävän. Silmiinpistävin muutos lienee kuitenkin ruokailun suhteen. Normaalistihan Kiiaa pitää ikävä kyllä pyytää erikseen syömään. Tyttöhän on välistä melko väliinpitämätön ruoan suhteen. Onneksi kuitenkin namipalat maistuvat... Vähän niin kun lapsilla konsanaan. Kunnon ruoka ei maistu mutta karkit kylläkin ;) Nyt Kiia tulee Nämpän ja Superin kanssa kyttäämään ruokaa, vaikka ei nyt ihan kuitenkaan jalkojen juureen. Muuten mahdollinen tiineys ei ole kyllä missään näkynyt vaan vauhtia riittää, vaikka muille jakaa.