25. vrk

Jaahas, pientä luonneanalyysiä... Olen nyt muutamana iltana istunut pentuhuoneessa iltaruoan ja -leikkien ajan. Pojat kyhnäävät aika paljon minussa kiinni, Oiva erityisesti. Jarru kenties Jumia hieman vähemmän mutta kuitenkin enemmän mitä sitten Usko ja Äksy. Oikeastaan kaikki muut pennut kävivät sylissäni paitsi Äksy, jonka kyllä kaappasin syliin paapottavaksi pieneksi hetkeksi. Vakiovieraina poikien lisäksi ovat kuitenkin Kettu ja Kaneli, jotka pyörivät lähelläni koko ajan. Varsinkin Kettu... Ketusta tulee jotenkin Super mieleen. Ihan näin varoituksen sanana :). Touhuaa koko ajan ja käy viimeisenä nukkumaan. Kanelista tulee Kiian sisko Zoya mieleen. Pieni ja pippurinen. Jumista sen sijaan tulee mieleen Kiian veli Blacky. Jumi onkin porukan virallinen hännänheiluttaja. Sellainen rauhaa rakastava hännän viskoja. Oivasta sen sijaan löytyi eilen aikamoista taisteluhalua... joo-o... ihan oikeesti. Pikku mies veti ihan tosissaan minua peukalosta, ärisi ja pudisteli päätään. Tänään jo hieman kiskoi sukkaa minun kanssa. Aikamoinen suoritus 3,5-viikkoiselta pennulta. Äksy muistuttaa minua Kiiasta. Äksy käy ensimmäisenä tutkimassa uudet paikat. Esimerkiksi tänään Äksy tutki pimeän vaatehuoneen. Kettukin livahti sinne sitten perässä mutta kyllä se oli Äksy, joka sinne ensimmäisenä meni. Sitten se tuli sieltä ulos, istui ovensuulle, katteli siinä hetken ja kiipesi Kiian sänkyyn nukkumaan ihan pokkana. Aivan kuten äitinsä. Saas nähä miten nämä pienet bordercollien alut kasvavatkaan.

PS. Tänään ensimmäinen pentu kiipesi ulos laatikosta. Osaatteko arvata kuka se oli?